Vertailemalla
maailman kahta suurta turvallisuusindeksiä, voidaan tulla aika vahvasti siihen
tulokseen, että Islanti on maailman turvallisin maa. Global Peace Indexin
mukaan Islanti pitää hallussaan maailman turvallisimman maan viittaa. Suomi
tulee samalla listalla vasta sijalla 17. Liekö tässä listauksessa painotettu
itsemurhalukuja korkeammalle. World Economic Forumin listauksesta Suomi
löytyykin sijalta 1. Islanti tulee kuitenkin aivan kintereillä sijalla 3. heti
Arabiemiraattien jälkeen.
Olen kokenut
asumisen Islannissa hyvin turvalliseksi. En ole kohdannut näiden kolmen
kuukauden aikana kertaakaan tilannetta, jossa olisin joutunut pelkäämään tai
edes pohtimaan, mitä voisi sattua. Helsingissä epämiellyttäviin tilanteisiin
voi kuitenkin joutua vaikka viikoittain. Olen kulkenut täällä yöllä baarista
kotiin vaakasuorassa lumimyräkässä silmät kiinni, koska en ole voinut nähdä
eteeni. Mielessäni ei ole hetkeksikään käynyt, että ei olisi okei kävellä
pääkaupungin yhtä isoa katua silmät kiinni kello yhdeltä tiistaiyönä.
Meillä oli
jokin aika sitten ongelmia ulko-ovemme kanssa, koska sen lukitseminen onnistui
ainoastaan paiskaamalla ovi täysiä kiinni. Silloinkaan se ei aina mennyt
lukkoon. Kun kerroin tästä kauempana keskustasta asuville ystävilleni, muutama
heistä sanoi, että ei heidän ulko-ovensa ole aina edes lukossa. Olen kuullut
Islantia verrattavan Muumilaaksoon ja tämä taitaa todistaa sen todeksi. Me
asumme keskustassa, joten ihan yleisestä mukavuudesta on kiva pitää ulko-ovi kuitenkin lukossa.
Olen täällä
asuessani muuttunut yllättävän huolettomaksi. Kuljen kukkaro takin taskussa
kaikkialle ja Suomessa olen se hermoheikko, joka pitää laukusta todella
tiukasti kiinni. Minulta kerran varastettiin Suomessa koko laukku, sisältäen
kaiken mahdollisen (kännykkä, lompakko, duuni- ja kotiavaimet ja passi), ja
siitä lähtien olen ollut todella tarkka omaisuudestani. Täällä baareissa ei
yleensä ole vartioitua narikkaa, vaan porukka nakkaa takit kasoihin sopiviin
nurkkiin baarissa. En siis suosittele ottamaan mukaan sitä uusinta
merkkitakkia, vaikka en minä ole kuullut kenenkään takin kadonneenkaan.
En ole kuullut
yhdenkään vaihtarin jääneen taskuvarkaan uhriksi tai kokeneen väkivaltaa
täällä. Viime vuoden tammikuussa Islannissa tapahtui kuitenkin jotain todella
harvinaista, joka järkytti koko kansaa syvästi. Nuori islantilainen tyttö murhattiin
baari-illan jälkeen ja tekijöinä oli kaksi grönlantilaista miestä. Tapaus on
todellakin harvinaisuus, koska Islannissa tapahtuu normaalisti 1-2 murhaa
vuodessa ja nekin yleensä entuudestaan tuttujen ihmisten kesken alkoholin tai
huumeiden vaikutuksessa. Meille puhuttiin tästä viime vuoden järkyttävästä
tapahtumasta varoittavana esimerkkinä jo orientaation aikana.
Ehkä yksi ”turvattomimmista”
asioista Islannissa on kuitenkin liikenne. On täysin normaalia, että autot ja
jopa julkisen liikenteen bussit ajavat selkeästi punaisia päin. Olen alkanut
huomata, että tämä on jo melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Monet
bussikuskit ovat aikamoisia rallikuskeja. Bussissa on turha nousta seisomaan
ennen bussin pysähtymistä pysäkille. Muuten löytää itsensä todennäköisimmin
bussin käytävältä pötköttämästä. Oman erikoisen
ripauksen liikenteeseen tuovat viimeisen viiden vuoden aikana räjähtäneet
turistimäärät. Varsinkin kun mukaan lisätään 15 minuutissa vaihtuvat sääolot ja
lumeen ja jäähän tottumattomat turistit. Onnettomuuksilta ei voi varmasti
välttyä.
Kuinka moni
muistaa Eyjafjallajökullin aiheuttaman lentokaaoksen keväältä 2010? Kaikki
taitavat. Viime marraskuussa alkoi kuulua uutisia, että Islannin suurin
tulivuori Öræfajökull olisi heräilemässä. Talven ja alkukevään ajan uutisointi
on kuitenkin ollut hiljaista, joten voimme olettaa, että suurta huolta
lähiaikojen purkaukselle ei ole. Ihan kiva juttu, koska olisi kiva päästä
suorittamaan keväämmälle suunnitellut reissut.
Jos jotain
vaaralliseksi täällä Islannissa voi kutsua, on sen oltava siis luonto. En tiedä
kuinka paljon edellinen tulivuoren purkaus aiheutti vaaraa itse
islantilaisille, joten en ota kantaa siihen aiheeseen. Mutta siitä olen varma,
että reissu Etelä-Islantiin ei onnistuisi, jos tuo jäätikön alla muhiva
tulivuori päättäisi purkautua.
Minulle
turvallisuus täällä Reykjavíkissa merkitsee sitä, että voin rauhassa
kävellä kadulla. Lähtiessäni kävelylle minun ei tarvitse tsekata varuiksi, että
en ole kulkemassa ”huonolle tai turvattomalle” alueelle. Vaikkakin yksi
islantilainen tyttö osoitti meille Reykjavíkin ”slummin” auton ikkunasta (nimi
meni toisesta korvasta yhtä nopeasti ulos kuin olin sen kuullutkin). Täällä voin
kulkea blondina kiinnittämättä yhtään sen enempää ihmisten huomiota. Minun ei
tarvitse tsekata minuutin välein, onko kukkaro vielä taskussa. Voin tulla rauhassa
kotiin, pelkäämättä matkan varrella mitään.
Tuntuu hemmetin
upealta voida sanoa asuneensa kahdessa maailman turvallisimmassa maassa.
Mitä
turvallisuus teille merkitsee? Voitteko sanoa tuntevanne olonne turvalliseksi kotikaupungissanne?
Postauksen kuvitus on vaellukseltamme Esja vuorelle. Vuorelta avautuivat mielettömät maisemat Reykjavíkiin. Loppu rinne oli vielä niin jäinen, että ainoastaan kaksi meidän porukasta pääsi lopulta kiipeämään aivan vuoren huipulle.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti