MENU

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Talvinen vaellus Reykjadalur joelle


Yhtenä helmikuisena lauantaina pakkasimme reput ja lähdimme kohti Reykjadalur jokea. Kohde on autottomille matkailijoille siinä suhteessa hyvä, että sinne pääsee kätevästi Reykjavíkin keskustasta kerran bussia vaihtamalla. Ensimmäisellä bussilla pääsi matkustamaan Reykjavíkin sisäisellä lipulla, mutta toisesta bussista täytyi kustantaa noin 8 euroa. Matkoihin meni suuntaansa noin tunti. Lumiset maisemat jo bussin ikkunoista olivat näkemisen arvoiset!

Bussilla saavuimme pieneen Hveragerði:n kylään. Kylästä oli vielä matkaa itse vaellusreitin alkuun. Tässä vaiheessa hukkasimme jo matkan pituuden käsityksen ja ihastelimme vain talvista ihmemaata ja lumen keskeltä pilkottavia kiehuvan tulikuumia lähteitä. On aivan mieletöntä, että lumi ei sula edes kiehuvien lähteiden ympäriltä, joka tekikin näystä aika taianomaisen.








Kaikki yllä näkyvät kuvat ovat vielä matkaltamme ennen itse vaellusreitin alkua. Mokasimme jossakin vaiheessa ja päädyimme kiertämään aivan typerän ympyrän puolen metrin lumihangessa, vaikka olisimme voineet kävellä autotien sivua huomattavasti lyhyemmän matkan. Retken opetus oli se, että älä seuraa hukassa olevia turisteja sokeasti! Löysimme kuitenkin loppujen lopuksi vaellusreitin alkuun, johon suurin osa turisteista huristeli vuokra-autoillaan. Ei käynyt yhtään kateeksi paluumatkalla...


Itse vaellusreitti kiemurteli vuorenhuippujen tuntumassa. Välillä hangesta pilkotti varoituskylttejä kiehuvista lähteistä. Matka parkkipaikalta Reykjadalur joelle on noin 3 kilometriä ja erään blogikirjoituksen mukaan kesäisin matkan taittaa 45 minuutissa. Lumihangessa ajan sai tuplata. Varsinkin kun olimme jo hieman uupuneita aikaisemmasta lumessa tarpomisesta. Evästauko yhden pienen huipun laella antoi kuitenkin lisää energiaa ja jaksoimme jatkaa matkaamme kohti lopullista kohdettamme.

Vaikka reitti oli näin talvisaikaan suhteellisen raskas aloittelijalle (yksi vaellus Thaimaassa vähän erilaisissa oloissa), olivat lumiset maisemat suomalaisenkin silmään mielettömät. Ihmisiä oli juuri sopivasti. Rinteitä kulki selkeät polut ja koskaan ei tarvinnut olla epävarma mihin suuntaan kulkea. Kesäisin reitti taitaa olla kuitenkin aika pakkautunut. Maisemat ovat kyllä varmasti silloinkin henkeä salpaavan upeat!

Vihdoin ikuisuudelta tuntuneen vaelluksen jälkeen saavuimme Reykjadalur joelle. Matkan varrella oli aika monta hetkeä, jolloin olisin halunnut vaan luovuttaa ja jäädä hankeen istumaan. Onneksi en jäänyt! Reykjadalur joki on siis tässä kohdassa siinä lämpötilassa, että siinä uiminen on mahdollista. Lähes kaikki vaeltajat käyvätkin pulahtamassa lämpimässä kylpyvedessä ennen suuntaamista takaisin.

Joessa oli näin talvella oikein mukavasti tilaa, mutta kesäisin touhu muuttuu varmasti aika ahtaaksi. Me olimme valmistautuneet laittamalla bikinit valmiiksi jo päälle. Vesi joessa oli mukavan lämmittävää pitkän vaelluksen jälkeen. Oma juttunsa oli kuitenkin vedestä pois pääseminen. En iki-iki-iki-maailmassa ole tuntenut vastaavaa kylmyyttä. Nyt jälkikäteen koko homma oikeastaan vain naurattaa. Pakkasta oli ainoastaan noin 10 astetta, mutta lisätkään hommaan märkä kroppa ja se, että pukeutuminen pitää suorittaa ulkona. Olihan se ihan uskomatonta. Nyt alan ymmärtää, mikä siinä avantouinissa houkuttelee. Vaikka olimme kaikki paluumatkalle lähdettäessä aivan jäässä, kävellessä lämpeni nopeasti. Varsinkin, kun kiehuvat lähteet puskivat lämmintä ilmaa kohti.


Reissun aikana askelmittariin kertyi lähes 20 kilometriä. Se on ainakin minun mittarillani aivan älytön matka, varsinkin kun kyseessä oli lumihanki ja vuoristo. Jalat oli kotiin päästessä niin mielettömän kipeät ja olin varma, että en tule kävelemään varmaan viikkoon. Jo seuraavana päivänä tunsin oloni täysin normaaliksi, enkä tullut edes kipeäksi vaatteiden vaihdossa paleltumisesta.

Reissu oli siis kaiken kaikkiaan ihan mieletön! Tuli vahvasti sellainen fiilis, että voitin itseni monin tavoin. Suosittelen retkeä ehdottomasti kaikille, jotka haluavat kokea jotakin erilaista lähellä Reykjavíkiä, maksamatta penniäkään (bussimatkaa lukuunottamatta). Jokaisen kilometrin arvoista!

Oletteko te kokeneet mitään vastaava tai houkuttelisiko lähteä talviselle vaellukselle kuumien lähteiden ihmemaahan?

2 kommenttia :